Pomo vai johtaja?

Viime kesänä perinteisissä saariston kyläjuhlissa Ahvenanmaalla katselin toisilleen entuudestaan tuntemattomien lasten leikkiä. Nopeasti suurin piirtein saman ikäiset löysivät toisensa ja keksivät yhteistä tekemistä. Kuulin erään pikkupojan toteavan pontevasti toiselle: ”Minä olen pomo, sinä saat olla johtaja”. Siitä se leikki alkoi.

Kesäisin samaisessa saaristossa olen usein myös seurannut monia ulkona laiduntavia laumaeläimiä kuten lampaita, hevosia, ja lehmiä. Joku siellä laumassa sen johtajan paikan ottaa ihan luonnostaan ja sitä yhtä muut seuraavat lypsylle tai syömään. Välillä lauma saattaa villiintyä, mutta kun johtaja näyttää merkkiä, lauma palaa ruotuun.

Olen pohtinut sitä, että onko hyvä johtaja se, joka haluaa johtajaksi vai se, jota lauma tai yhteisö seuraa luonnostaan? Filosofi Esa Saarisen luennoilla olen omaksunut henkisen johtajuuden käsitteen. Henkinen johtaja on henkilö, joka esimerkillään, persoonallaan, kuuntelullaan ja taitavalla puheellaan nostaa muiden ajatukset ja kokemukset uudelle tarkastelutasolle. Hänen arvonsa työyhteisölle on suurempi kuin se muodollisen työpanos, jota tehtävästä suoriutuminen edellyttää. Saarisen mukaan hän on siirtynyt katsomaan elämää ja muita ihmisiä mahdollisuuksien, arvostuksen ja kiitollisuuden maailmasta käsin.

Virallinen johtajuus näkyy käyntikortissa tai organisaatiokaaviossa mukaan lukien asema, vastuualue ja muuta muodollista. Henkinen johtajuus kuvaa sitä, miten kutakin yksilöä arvostetaan organisaatiossa ja asiakassuhteissa. Henkinen johtaja huomataan, kun hän saapuu tilaan.

Menestyvä johtaja kykenee luomaan yhteisöön tunteen siitä, että tekemisellä on jokin tavallista suurempi tarkoitus. Myönteisen kommunikaation avulla hän synnyttää positiivisia tunteita ja merkityksellisyyttä työyhteisössä.

Tuttua lienee monelle, että henkilöstön, johtoryhmän tai hallituksen palaverissa osanottajat istuvat kuuntelemassa pitkiä, joskus tylsiäkin puheenvuoroja ja katsomassa taulukoita. Joku ryhmästä karkaa omiin ajatuksiinsa, toinen keskittyy henkilökohtaiseen sähköpostiviestintään tai uppoutuu someen. Jotkut työkaverukset saattavat häiritä muita kuiskuttelemalla omia juttujaan. Kun henkinen johtaja puhuu, tilanne on toinen: ryhmä herkistyy, henkistyy, kuuntelee ja aktivoituu.

Johtaminen ja esimiestyö puhuttavat ja pohdituttavat työpaikoilla. Kritiikkiä annetaan henkilöstökyselyissä useammin kuin kiitosta. Kuitenkin on nähtävissä myös paljon myönteistä kehitystä. Monissa suomalaisissa organisaatioissa johtajuuden luonne on muuttunut autoritäärisestä hyvinkin osallistavaan, valmentavaan jopa yhteisöä palvelevaan tapaan. Joissakin vanhakantaiset johtamiskäytännöt, hierarkkiset rakenteet byrokraattisine piirteineen ovat säilyneet.

Yritysten kansainvälistyminen on myös johtanut siihen, että joskus on jouduttu palaamaan vanhakantaiseen malliin, jossa pomon puheita ja toimintatapoja ei uskalleta kyseenalaistaa missään tilanteessa ja kommunikaatio kulkee vaivalloisesti vallan linnakkeissa.

Mikä siis on johtajan ja pomon ero? Johtaja työskentelee avoimesti, pomo suljettujen ovien takana. Johtaja johtaa, pomo patistaa.
— Theodore Roosevelt

Kirjoittaja Päivi Rauramo on Työturvallisuuskeskuksen asiantuntija, vastuualueinaan palveluryhmä, yksityiset palvelualat ja työhyvinvointi.